Viikko jäljellä

Nyt on enää viikko puolimaratoniin ja kaiken pitäisi olla valmista, tai ainakin melkein. Tässä vaiheessa mieli alkaa täyttyä epäilyistä, vaikka kuinka tietää, että homman pitäisi onnistua. Olen tehnyt onnistuneita pitkiä lenkkejä parikin kappaletta, mutta silti olo on varsin jännittynyt. Ehkä näin on hyvä.

Pienen loukkaantumisen jälkeen olen saanut uuden luottoaineen, joka tepsi venähdykseen ja lihaskramppiin paremmin kuin kipugeeli: Magnesiumspray. Työkaveri vinkkasi minulle tästä aineesta ja kävin heti apteekista sitä hankkimassa. Viikon levon jälkeen uskaltauduin käyttämään tätä ainetta ja lähdin ensin 5 km ja sitten 10 km lenkille: Ei krampin kramppia ja jalat kestivät reissun hyvin. Kanavareitillä oli eilen rauhallista ja kaunista Hieno lenkki hienossa paikassa. Itse kisa-aamuna aion kyllä turvautua magnesiumsuihkeeseen, jos sen avulla välttyisin pahimmilta kivuilta.


Mustolassa iltalenkillä.

Tällä viikolla on vielä edessä muutama lyhyt lenkki ja sitten alkaa pikku hiljaa rauhoittuminen itse kilpailupäivään, joka on lauantai. Tässä vaiheessa kaikki pitäisi olla tehty, joten ei tässä muu auta kuin luottaa itseensä ja tehtyihin harjoituksiin. Kyllä mie jaksan!



Tästä en luovu.

Venähdys ja lepoa

Viimeinen tiukka viikko on takana ja ehdin jo kuvitella, että koko treenijakso ennen puolimaratonia sujuu ilman vammoja. Ei sitten mennyt ihan niin. Lähdin sunnuntaina juoksemaan 18 km lenkkiä, kun 5 km juostuani onnistuin yhdessä alamäessä ottamaan yhden harha-askeleen ja reiden takaosassa vihlaisi. Sen jälkeen ei oikein kävelystäkään tullut mitään, mutta pienen venyttelyn jälkeen pystyin jatkamaan matkaa ja sinnittelin koko matkan kotiin. Aika ei ollut mitenkään hyvä, mutta sainpahan kokemuksen, ettei 18 km ole mahdoton eikä niin ollen ole mahdoton myöskään edessä oleva 21 km.

Kävin tänään lääkärissä tarkistamassa että kaikki oli ok ja sain varmistuksen siitä, että kyse on pelkästä venähdyksestä. Jalan pitäisi olla kunnossa parin päivän levon, kylmäpussihoidon ja venyttelyn avulla. Nyt vain pitäisi jaksaa ottaa rennosti ja levon kannalta, jotta myöhemmin jaksaisi antaa kaikkensa.

Kaupungissa ja myös omassa perheessä on jo syysflunssaan sairastuneita ja täytyy tunnustaa, että mieluummin huilaan nyt tästä syystä kuin kuumeen takia. Kisaan on vielä aikaa puolitoista viikkoa, joten parin päivän huilauksen ei pitäisi olla ongelma. Tällä viikolla juoksukilometrejä tuli 32, oma ennätys.

Taas yksi viikko ja 30 km takana

Puolimaratoni lähenee vauhdilla ja treeniviikot vähenevät. Tällä viikolla koetin saada tiukkaan aikatauluun (kaksi työmatkaa ja ystävän häiden juhlinta) mahtumaan juoksu-ja kuntosaliharjoitukset.
Ei mennyt ihan putkeen: Juoksuharjoitukset tein, mutta kuntosalille en ehtinyt. Tilanne täytynee korjata ensi viikolla, joka sekin on ihan normiviikko eli pari iltaa menee työtehtävissä.

Nyt kun juoksu tuntuu mukavalta olen alkanut ymmärtämään myös aamulenkkien hienouden. Kävin alkuviikosta työreissulla Seinäjoella ja päätin aloittaa kokouspäivän 7 km lenkillä. Päivä sai hyvän startin ja pääsin tutustumaan Seinäjoen kaupunkimaisemiin rauhassa. Täytyy sanoa, että puistot ja rantaraitit olivat hyvin hoidettu ja istutukset olivat kauniit. Kyllä siellä kelpasi juosta.

Huomasin myös, että vaikka olen pitänyt itseäni aina aamuihmisenä, niin itse asiassa iltalenkit tuntuvat sopivan minulle paremmin. En ikinä mene nukkumaan ennen klo 23:a, joten illalla on ihan hyvää aikaa käydä lenkillä. Viikon pisimmälle lenkille (16 km) lähdin sunnuntaina hieman ennen kello kahdeksaa ja juoksu meni omasta mielestäni tosi hyvin. Mihinkään ei kivistänyt eikä tuntunut ikävältä. Kyllä tämän perusteella voi puolimaratonille lähteä.

Tässä muutamia kuvia työmatkalta:

Kyrönjoki

Kampusranta

Jouppilanranta

Lakeuden risti

Pisin matka ikinä, tai viiteen vuoteen

Nyt täytyy sanoa, että tämä viikko oli hankalin viikko tähän asti. Juoksua oli yhteensä n. 28 km, josta pisin lenkki vei 14 km. Töissä oli viikko, jossa kaksi iltaa meni edustustehtävissä. Viikonloppukin meni kaverin polttareissa, mutta kun kunnolla suunnittelin, niin sain viikkoon mahtumaan kolme lenkkiä ja kaksi kuntotreeniä (toinen salilla, toinen kotona). Ehkä tämä sittenkään ei ole mahdotonta.

Vaikeinta oli sunnuntaille jätetty 14 k lenkki. En edes muistanut, koska olin viimeksi niin pitkän lenkin tehnyt. Onneksi lapset lähtivät seuraksi pyöräilemään. Ilman heitä olisin varmaankin vaihtanut kävelyksi jossakin vaiheessa, mutta sinnittelin eteenpäin, vaikka pää sanoi, ettei tästä mitään tule.

Olin tyytyväinen lenkkiin, johon kului 1 h 44 min. Varsin rauhallista menoa siis. Tyytyväisyys meinasi loppua siihen, kun sportracker ilmoitti, että matkaan kului 10 minuuttia enemmän kuin edelliseen saman reitin lenkkiin... En siis ole missään hyvässä kunnossa, mutta jospa tästä vielä noustaisiin. Maisemat olivat kuitenkin hienot.

Kylätie Rasalassa.

Peltomaisemia.
 

Ensi viikolla on taas edessä hotellielämää ja kaksi yötä poissa kotoa. Lisäksi yksi ilta menee edustaessa ja viikonloppuna on yhdet häät juhlittavana. Tämä taitaa olla se tulikoe, jota mietin, että entäs jos aika ei riitä? Nyt on vain järjestettävä aikataulut niin, että aikaa on. Lenkkarit on jo pakattu ensimmäistä reissua varten matkakassiin.

Lepäilyä flunssaisena

Nyt sattui kerrankin hyvä tuuri, vaikken kipeänä tykkää ollakaan: Syksyn ensimmäinen flunssa ja treeniohjelman ensimmäinen palauttava jakso sattuivat samalle viikolle! Juoksua oli yhteensä vain 11 km. Selvisin viikosta pitämällä kiinni kuntosaliharjoittelusta ja kävelemällä/hölkäten ohjelman mukaiset lenkit. Nyt olo on jo parempi ja lähden luottavaisin mielin kohti ensi viikkoa ja sen sisältämiä pidempiä lenkkejä. Ensimmäistä kertaa mukana on myös intervalliharjoitus, joita en ole paljon aiemmin tehnyt. Mielenkiintoista ja haastavaa...

Tällä viikolla on sadetta riittänyt, mutta aina on löytynyt hetki, jolloin on päässyt lenkille. Näin hienoja tummia pilviä näkyi Lappeenrannan keskustassa, kun olin lähdössä pois kuntosalilta.

Lappeenrannan vesitorni.

Kolmas treeniviikko ja enemmän juoksua

Kolmas treeniviikko on ohitse ja tähän asti pisimmästä, 12 km lenkistäkin on selvitty. Tein pisimmän lenkin lasten kanssa, he pyöräillen, minä hölkötellen ja matka sujui melko hyvin. Kun vauhti on melko hidas 7.30 min/km, niin matkanteko tuntui kestävän ikuisesti. Luultavasti yksin juostessa olisin juossut tämän hieman nopeammin, mutta nyt matkaan kuului hieman liikennesääntöjen kertausta ja huutoa, kun yhden jos toisenkin kerran meinasi lenkkarit ja varpaat jäädä pyöränrenkaiden alle. No, pääasia, että oli seuraa.

Tällä viikolla on juoksutreeniä yhteensä 26 km. Ilman sportrackeriakin tiesin, että sekä treenimäärä että aika nousi huimasti. Ensi viikon ohjelmasta en tiedä, mutta kaiketi sen piti olla hieman kevyempi. Se sopii hyvin, sillä huomenna alkaa työ ja vapaa-aikaa on hieman vähemmän kuin nyt. Uskon kuitenkin, että saan jatkossakin kolme juoksulenkkiä ja pari kotona tehtävää kuntopiiriä viikossa tehtyä. Tekosyitä tietysti keksii kiireen myötä helpommin.

Lenkkikaverit karkaavat näkyvistä.

 

Polkujuoksua ja maisemien ihailua

Toinen treeniviikko on ohitse ja vielä riittää intoa. Mukaan mahtui pari lyhyempää lenkkiä ja yksi 10 km lenkki, jota ehdin pelätä etukäteen. Ihan turhaan huolehdin, koska huomasin, että jos pidän vauhdin hitaana niin jaksan kyllä juosta/hölkätä.

Koska minun piti löytää aiempaa hieman pidempiä lenkkejä, päätin tutustua lähialueen polkuihin. Niitähän löytyi sekä Kanavansuulta, Laihiasta, Lauritsalasta että Tirilästä. Ihanaa vaihtelua pyörätiellä juoksemiseen. Valitettavasti ihan koko lenkkiä saanut polkuja pitkin juostua, mutta hyvä, että jotakin.

Polku Tirilässä,
Jukolankadun alapuolella.

Polku Tirilässä, Onninkadulta
 sähköväylän reunaan.

Kanavan vanha sulku.

Mukavaa, että lähialueelta löytyy näin kauniita lenkkimaisemia. Näistä täytyy nauttia ennen syksyn pimeitä.